Jenni-Juulia Wallinheimo-Heimosen ja Heidi Linsénin yhteistyössä kohtaavat tekstiilitaide, yhteiskunnallinen tutkimus ja vammaispoliittinen näkökulma. Teos käsittelee vammaisten naisten kokemuksia mammografiaseulontoihin osallistumisesta, tai usein niiden ulkopuolelle jäämisestä. Ryijyjen ja tekstiiliveistosten avulla visualisoimme osallistumisen esteitä, kipua, haavoittuvuutta ja toimijuutta tilanteessa, jossa keho kohtaa koneen. Teemme näkyväksi rakenteita, jotka jäävät liian usein näkymättömiksi.
Rintasyövän varhainen seulonta vähentää kuolleisuutta jopa 20–25 %, mutta vammaiset naiset osallistuvat seulontoihin huomattavasti harvemmin kuin muut.
Syitä ovat muun muassa:
- esteelliset mammografialaitteet
- puutteellinen saavutettavuus ja tilaratkaisut
- kommunikoinnin esteet
- tiedon vaikeaselkoisuus
- köyhyys ja kuljetusjärjestelmien rajoitukset
- terveydenhuollossa kohdatut asenteet
Kun noin 15 % väestöstä on vammaisia, kyse ei ole yksittäisistä tapauksista vaan rakenteellisesta yhdenvertaisuuskysymyksestä.
Teoksessa asiantuntijoina ja malleina toimii kolme rintasyövän läpikäynyttä vammaista naista Turun ja Satakunnan alueelta. Heidän kokemuksensa muodostavat teoksen eettisen ja kokemuksellisen ytimen.
Miksi tekstiilitaide?
Emme kuvaa mammografiaa dokumentaarisesti, vaan tekstiilin kautta.
Ryijy:
- hidas ja kehollinen tekniikka
- muistuttaa ihoa, karvaa ja haavaa
- kutsuu kosketukseen samalla kun kosketus on tutkimustilanteessa tarkasti kontrolloitua
- kantaa käsityöperinteessä hoivan, suojan ja muistin merkityksiä
Tekstiiliveistokset mahdollistavat aiheen käsittelyn ilman ihmisten esineellistämistä tai alastomuuden vaatimusta. Samalla ne kommentoivat tekstiilityön historiallista aliarvostusta, rinnakkaisena ilmiönä vammaisten naisten näkymättömyydelle.
Valmis mediataideteos julkaistaan myös verkossa, jotta se tavoittaa museoita laajemman yleisön: vammaiset naiset, terveydenhuollon ammattilaiset, laitesuunnittelijat sekä koulutus- ja vaikuttamistyön toimijat.